Olin sunnuntaina tietoisen läsnäolon eli mindfulnessin kurssilla. Työn alla on myös kirjallisuusterapian opintojen lopputyö. Luen lopputyötä varten taas kerran William Isaacsin kirjaa Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Siinä on kirja, jonka haluaisin omistaa!
Tietoinen läsnäolo ja dialogi lomittuivat sunnuntaina oivallisella tavalla. Teimme kurssilla mindfulness-harjoituksen, jossa vain se sai puhua, jolla oli kädessään sauva. Muut kuuntelivat. Ohjeena oli todella kuunnella, ei suunnitella omaa puheenvuoroa tai päästää omia ajatuksia karkaamaan. Ole läsnä, ole tässä ja nyt, anna koko huomiosi, sitähän tietoinen läsnäolo on.
Ohjeen mukaan ensimmäisellä kierroksella puhuttiin omista tietoisen läsnäolon kokemuksista ja myöhemmin ’mistä tahansa’. Joku ryhmässä totesi kolmannella kierroksella, että tämä on mahtavaa. Että kaikki vaikuttavat niin viisailta, ja että on antoisaa todella kuunnella ja tulla kuulluksi ja tätä voisi tehdä vaikka lopun päivää.
Keskustelu polveili aitona, kiinnostuneena, välillä haparoiden. Harjoittelimme puhumaan ajattelematta etukäteen omaa puheenvuoroa. Harjoittelimme yllättämään itsemmekin sillä, mitä omasta suustamme tulee. Jatkoimme edellisen sanoista, viittasimme muiden puheisiin, kerroimme mitä ne meissä herättivät. Ajattelimme siis yhdessä! Olimme toisillemme ventovieraita, jotka nopeasti alkoivat myös välittää toisistaan sillä hetkellä, niin luulen.
Havainnoin, että tässä läsnäoloharjoituksessa noudatimme myös dialogin periaatteita. Kuuntelimme kunnioittavasti ja odotimme oman mielipiteen muodostamisen kanssa. Annoimme tilaa toisten ajatuksille ja erilaisuudelle. Olimme kiinnostuneita siitäkin mikä oli ennestään tuntematonta ja outoa, kerroimme omia ajatuksiamme aidosti ja vilpittömästi.
Nuo periaatteet tekevät keskustelusta dialogin. Ne tuovat keskusteluun turvallisuutta, energiaa ja mahdollisuuksia. Keskustelu muuttuu omien mielipiteiden puolustamisesta läsnäoloksi ja yhteiseksi ajatteluksi, yhteisen uuden luomiseksi.
Kuuntele, odota, kunnioita ja puhu suoraan. Kirjassaan William Isaacs avaa näitä neljää yksinkertaista dialogin periaatetta. Isaacs kertoo, miten nämä periaatteet voivat toimia myös silloin, kun muut keskusteluringissä eivät vaikuta ’niin viisailta’ eli kun ollaan asioista eri mieltä. Tai jopa silloin kun toinen ärsyttää tai on minun näkökulmastani hankala.
Joskus voi ulkopuolinen ”säiliö” olla tarpeen ja suuri apu dialogiin pääsemisessä. Isaacs kuvaa vaikeaa tilannetta vaikka parisuhteessa: ”Voimme kuvitella, miten tilanne muuttuisi, jos he voisivat saada lohdutusta viisaalta ja ymmärtävältä ystävältä, joka näkisi molempien vaikeudet.” Ulkopuolinen kuuntelija auttaa rentoutumaan ja löytämään riidan sijaan itselle tilaa. Silloin voi havaita ja ymmärtää paremmin myös omia tunteita ja reaktioita, omaa osallisuutta. Vähitellen tulee tilaa kuunnella ja ymmärtää toistakin osapuolta.
Joskus tuo säiliö voi olla ystävä. Työssä se voi olla vaikka työnohjaaja.
