Archive | Blogi

Tietoinen läsnäolo dialogissa, osa 1

Olin sunnuntaina tietoisen läsnäolon eli mindfulnessin kurssilla. Työn alla on myös kirjallisuusterapian opintojen lopputyö. Luen lopputyötä varten taas kerran William Isaacsin kirjaa Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Siinä on kirja, jonka haluaisin omistaa!

Tietoinen läsnäolo ja dialogi lomittuivat sunnuntaina oivallisella tavalla. Teimme kurssilla mindfulness-harjoituksen, jossa vain se sai puhua, jolla oli kädessään sauva. Muut kuuntelivat. Ohjeena oli todella kuunnella, ei suunnitella omaa puheenvuoroa tai päästää omia ajatuksia karkaamaan. Ole läsnä, ole tässä ja nyt, anna koko huomiosi, sitähän tietoinen läsnäolo on.

Ohjeen mukaan ensimmäisellä kierroksella puhuttiin omista tietoisen läsnäolon kokemuksista ja myöhemmin ’mistä tahansa’.  Joku ryhmässä totesi kolmannella kierroksella, että tämä on mahtavaa. Että kaikki vaikuttavat niin viisailta, ja että on antoisaa todella kuunnella ja tulla kuulluksi ja tätä voisi tehdä vaikka lopun päivää.

Keskustelu polveili aitona, kiinnostuneena, välillä haparoiden. Harjoittelimme puhumaan ajattelematta etukäteen omaa puheenvuoroa. Harjoittelimme yllättämään itsemmekin sillä, mitä omasta suustamme tulee. Jatkoimme edellisen sanoista, viittasimme muiden puheisiin, kerroimme mitä ne meissä herättivät. Ajattelimme siis yhdessä!  Olimme toisillemme ventovieraita, jotka nopeasti alkoivat myös välittää toisistaan sillä hetkellä, niin luulen.

Havainnoin, että tässä läsnäoloharjoituksessa noudatimme myös dialogin periaatteita. Kuuntelimme kunnioittavasti ja odotimme oman mielipiteen muodostamisen kanssa. Annoimme tilaa toisten ajatuksille ja erilaisuudelle. Olimme kiinnostuneita siitäkin mikä oli ennestään tuntematonta ja outoa, kerroimme omia ajatuksiamme aidosti ja vilpittömästi.

Nuo periaatteet tekevät keskustelusta dialogin. Ne tuovat keskusteluun turvallisuutta, energiaa ja mahdollisuuksia. Keskustelu muuttuu omien mielipiteiden puolustamisesta läsnäoloksi ja yhteiseksi ajatteluksi, yhteisen uuden luomiseksi.

Kuuntele, odota, kunnioita ja puhu suoraan. Kirjassaan William Isaacs avaa näitä neljää yksinkertaista dialogin periaatetta. Isaacs kertoo, miten nämä periaatteet voivat toimia myös silloin, kun muut keskusteluringissä eivät vaikuta ’niin viisailta’ eli kun ollaan asioista eri mieltä. Tai jopa silloin kun toinen ärsyttää tai on minun näkökulmastani hankala.

Joskus voi ulkopuolinen ”säiliö” olla tarpeen ja suuri apu dialogiin pääsemisessä. Isaacs kuvaa vaikeaa tilannetta vaikka parisuhteessa: ”Voimme kuvitella, miten tilanne muuttuisi, jos he voisivat saada lohdutusta viisaalta ja ymmärtävältä ystävältä, joka näkisi molempien vaikeudet.” Ulkopuolinen kuuntelija auttaa rentoutumaan ja löytämään riidan sijaan itselle tilaa. Silloin voi havaita ja ymmärtää paremmin myös omia tunteita ja reaktioita, omaa osallisuutta. Vähitellen tulee tilaa kuunnella ja ymmärtää toistakin osapuolta.

Joskus tuo säiliö voi olla ystävä. Työssä se voi olla vaikka työnohjaaja.

0

Kirjallisuusterapiaa adoptioperheiden vanhemmille

Adoptioplus logo

Yhteistyössä Adoptioplussan kanssa järjestän marraskuussa Tikkurilassa kirjallisuusterapeuttisen viikonlopun adoptiolasten ja -nuorten vanhemmille. Upea mahdollisuus! Katso tarkemmat tiedot tästä.

Kirjallisuusterapiassa saat pysähtyä, kuunnella itseäsi ja ryhmän jäsenenä pohtia elämää. On virkistävää kokea asioita eri näkökulmista ja eri taajuudella kuin arkena.

Palaute elokuussa pitämästäni kirjallisuusterapeuttisesta viikonlopusta kertoo samaa. Osallistujien mielestä viikonlopun tärkeintä antia oli

”Ajan antaminen vain itselle. Kuulluksi tulemisen tunne sekä sen huomaaminen,

että olemme loppujen lopuksi aivan samojen asioiden äärellä.”

”Pysähtyminen, ja kuinka erilaisin kanavin voi kuunnella itseään,

omat oivallukset.”

Vaikka olisi epävarma omasta kirjoitustaidostaan tai suhteesta kirjoittamiseen, ei kirjallisuusterapiaan tutustumista kannata aristella. Kun kysyin, miten osallistujat olivat kokeneet kurssin kirjoitustehtävät, eräs pohdiskeli:

”Tää oli jännä. En oikein tiennyt minkä verran kirjoittamista olisi, paljon/vähän? Ehkä pelkäsin tuota paljoa, mutta kirjoittaminen soljui muun tekemisen ohessa tosi mukavasti. Tykkäsin siitä kovasti! Itse tekemisenä tilanteessa, mutta nyt tajuan sen arvon myös siitä näkökulmasta, että kirjoitukset jäävät käyttööni kurssin jälkeen. Minusta ohjeistit ne myös mukavasti ja luontevasti. Mulle, jolle kirjoittaminen omista ajatuksista on välillä vaikeaa.”

Myös tunnelmaa ja kokemusten jakamisen helppoutta pohdittiin:

”Tehtäviä oli mielestäni helppo tehdä. Jakaminen toisten kanssa antoi paljon ja oli erittäin tärkeää.”

”Lämmin tunnelma yllätti ja jakamisen helppous. Tunnelma oli turvallinen ja vapautunut. Oli hyvä olla. Aika hurahti ja kuitenkin koki tehneensä paljon ja isoja asioita.”

 

Adoptiovanhempi, jos haluat kokeilla kirjallisuusterapiaa ja samalla kokea vertaistuen voimaa, ilmoittaudu nyt mukaan! Kurssille otetaan vain kuusi osallistujaa.  Näin jokaisella on tilaa jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan sekä levähtää ja virkistyä uusissa näkökulmissa.

Tervetuloa!

0

Kirjallisuusterapiaa

Rakastan kursseja ja koulutuksia! Aiheen pitää tietysti osua sydämeen, ja tämä osuu: kirjallisuusterapia.

Tammikuusta alkaen olen kerran kuussa puksuttanut junalla Jyväskylään luovuusasioiden äärelle. Eilen palasin kotiin taas hieman eri ihmisenä kuin perjantaiaamuna lähdin. Tai siltä tuntuu. Ja siitähän on kysymys, tunteista.

Mitä Jyväskylässä oikein tapahtuu?

Ihmiset vaikuttavat toisiinsa. Aivot ymmärtävät asioita. Luovat harjoitukset saavat tunteet liikkeelle. Joku syvyyksissäkin uinuva tunne nostaa päätään.

Eikö olisi parempi, että uinuvat tunteet pysyvät syvyyksissään! Mitä hyvää siitä seuraa, että niitä herätellään?

Kaikki tunteemme ja uskomuksemme, eikä vähiten tiedostamattomat, vaikuttavat meihin koko ajan. Ne auttavat tai jarruttavat meitä, kun suuntaamme kohti tavoitteita. Ne saavat olomme tuntumaan hyvältä tai kurjalta. Ne tekevät meidät energisiksi tai väsyneiksi.

Kun omien tunteiden kanssa tekee tuttavuutta, jokin voi muuttua. Usein niin, että se mistä elämässämme emme pidä, vähenee. Ja se mistä pidämme, lisääntyy.

Kun kirjoitamme tai piirrämme, tutkimme kuvia tai valokuvia, kuuntelemme musiikkia, luemme runoja… Saamme silloin käyttöön tiedostamattomat voimavaramme. Alamme kuulla sisäistä viisauttamme. Emme yritä ratkoa asioita pelkästään järjellä.

Oivallukset voivat yllättää. Jokin liikahtaa. Muutos alkaa elää meissä.

Sitä Jyväskylässä tapahtuu! On upeaa kokea tuota itse. Ryhmässä saa kaiken kukkuraksi jakaa kokemuksia toisten kanssa. On turvallista ja inspiroivaa.

Päässä raksuttaa jo ideoita siitä, miten kokemaansa ja oppimaansa voi tarjota eteen päin. Luovien voimavarojen äärellä nähdään!

0

Kateus, heinittynyt polkumme unelmiin? osa 3/3

Katselet kateutta.
Tietoinen läsnäolo tekee sille tilaa. Se ei kysele. Se vain havainnoi.

Hyvä.

Kysy silti kateudelta joskus myös pari kysymystä:
Mitä asiaa sinulla on kateus?
Miksi ilmestyit?
Mitä haluat minulle juuri nyt kertoa?

Niitä heinät polulta!
Katso minne polku vie.

Saatat päästä vaikka unelmiesi jäljille.
Ihan totta. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin!

Eivät nimittäin kaikki karehdi samoja asioita.
Sinä karehdit niitä asioita, joita sinä pidät tärkeinä.
Niitä asioita, joista sinä haaveilet.

Sinä karehdit niitä asioita, joiden siemen sinussa jo on.
Karehdit sellaisia luonteenpiirteitä, joita sinulla itselläsikin on.
Karehdit sellaisia tekoja, joihin itsekin pystyt.
Et muuten tunnistaisi niitä.

Ilmeisesti ne ovat sinussa vielä piilossa..?
Mielenkiintoista tutkimusmatkaa!

0

Kateudesta osa 2/3

Kutsutaan tänäänkin paikalle tietoinen läsnäolo!

Tietoinen läsnäolo ymmärtää kateutta(kin), sen inhimillistä luonnetta. Sen tapaa olla olemassa. Tietoinen läsnäolo ei huuda suu vaahdossa: ”MUUTU PAHVI! ÄLÄ KAREHDI; ÄLÄ KAREHDI; ÄLÄ KAREHDI!”

Ihanaa, kun joku ei vaadi muuttumaan.

Tiedätte varmaan sen leikin: ”Älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia.”

Mitä juuri nyt ajattelit?  Niinpä, vaaleanpunaista elefanttia – koska se oli kielletty.

Pakottaminen lisää vastarintaa. Tietoisen läsnäolon voima perustuu hyväksymiseen. Todellinen muutos saa tilaa tapahtua juuri silloin kun kukaan ei paheksu tai pakota.

Tietoinen, hyväksyvä läsnäolo voi saada jopa sisäisen seriffin hiljaiseksi. Tietoinen läsnäolo tekee tilaa. Se sallii jatkaa pelilaudalla, virheistä huolimatta, ei käske vankilaan. Se kehottaa sinua tarkkailemaan omaa peliäsi.

Pelkkä tarkkaileminen riittää. Ei tuomiota.

Ja hups, jos tuomitsit, havaitse sekin (sitä nyt vain tapahtuu). Pelkkä havainto riittää..

P.S.
Ystäväni kysyi, olisiko kirjavinkkejä. Kyllä vain, tietoisesta läsnäolosta on nykyään monenlaista kirjallisuutta. Voisin suositella vaikkapa kirjaa  Bob Stahl: Stressinhallinan käsikirja – tietoisen läsnäolon menetelmä. Kirja on hyvin selkeä ja tarjoaa heti myös konkreettisia harjoituksia kokeiltavaksi.

Älkää antako nimen säikäyttää – ei tarvitse olla syvällä stressinhallinnan ongelmissa ennen kuin tarttuu tähän kirjaan. 😉 Sopii kenelle tahansa, jos tietoinen läsnäolo kiinnostaa!

0

Puhuttiin ystävän kanssa ärsyttävästä tunteesta, osa 1/3

Puhuttiin ystävän kanssa kateudesta. Ärsyttävä tunne.

Ikävä tunne silloin, kun joku kadehtii minua. Eikö minulla muka ole oikeus kaikkeen tähän? Jos tietäisit elämästäni enemmän, et kadehtisi! Olen ansainnut joka hetken / joka pennin / joka ansioni kovalla työllä.  Ei ole reilua, että karehdit!

Tai entä sitten, vaikka olisinkin lahjaksi saanut? Eikö minulla muka ole oikeus nauttia? Pitääkö olla siitä syyllinen olo?

Tai kun itse huomaa kadehtivansa: Täytyy olla reipas, ei saa kadehtia! Pitää katsella elämää avoimin mielin, pitää vain arvostaa toisia. Jos kollega osaa kaikkea mitä haluaisit osata: kunnioita, ota opiksesi! Iloitse siitä mitä toisilla on.

Kuka sanoo, että pitää ottaa opikseen?

Ei kukaan (tai kaikki).  Mutta kannattaa ottaa. Fiksu ihminen ottaa opikseen.

Huoah. Joskus se on helpommin sanottu kuin tehty.

Mutta tiedättekö, tietoinen läsnäolo on ihanaa. Tietoinen läsnäolo ei sano: ”Ole reipas!” Tietoinen läsnäolo sanoo: ”Huomaa kateus. Anna sen olla. Katso sitä.”

Ahaa, näin on. Kateushan se siinä.

Tietoinen läsnäolo ei kysy, mistä kateus tuli ja miksi. Se ei syytä. Se vain valaisee näkyväksi sitä mikä on.

Tietoinen läsnäolo on armollinen. Se sallii. Asiat ovat nyt näin. Se ymmärtää. ”Tuo vain on niin inhimillistä, Katariina! Tiedätkö, kaikki kadehtivat joskus.”

Ei tietoinen läsnäolo välttämättä tee kadehtimista kivammaksi tunteeksi. Mutta se poistaa vähän paukkuja sisäiseltä seriffiltä, joka sanoo: ”Mene vankilaan, Katariina, mene suoraan vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta.”

Sisäinen seriffi. Tiedättekö ketään tuomitsevampaa? Se kaveri osaa ampua.

Jos aina joutuu vankilaan, kun ilmassa on kateutta, miten koskaan voisi oppia ymmärtämään mistä kateudessa on kysymys?

 

 

0

Koskettava joululahja: alleviivattu tie unelmiin

Kiitos joulupukki, sain lahjaksi mielenkiintoisia kirjoja. Vakavia, osin tuttuja asioita käännellään niissä uudella tavalla, ja siitä pidän.

Mutta arvatkaa mitä outoa! Yhden kirjan olivat tontut (vai joulupukki itse?) sinisellä kynällä alleviivanneet valmiiksi. Nimittäin Saku Tuomisen ”Eihän minulla ole hajuakaan siitä, mistä hyvä elämä koostuu. Siksi tästä tuli ainoastaan lyhyt oppimäärä.”

Tiedän, tiedän, teilläkin kirjan kannessa on sinikynämerkintöjä! Mutta minullapa oli merkintöjä kirjan sisällä. Heti kun avasin Adlibriksen postipaketin. Joku oli tehnyt ihan oikeita merkintöjä kuulakärkikynällä: alleviivauksia, ympyröintejä, nuolia ja huutomerkkejä. Aika paljonkin. Juuri sopivasti. Ja tämä tarina on tosi!

Miten tämä pitäisi tulkita? Ovatko siellä pakkaamossa katsoneet, että jaahas, Uusitalon Katariina taas tilaamassa lukemista. Helpotetaan hänen elämäänsä, kun on tämä joulukin, merkitään tärkeät asiat valmiiksi ! huutomerkein !

Vai onko joku tonttu todennut, että Katariina ei mistään mitään ymmärrä, niin laitetaan selkokielinen versio. Josko edes vähän auttaisi asiaa.

Tai ehkä on ollut yksi Saku Tuomisen itsensä rakkaudella kirjoma uniikkikappale, joka on päätetty lähettää Katariinalle. Yhdelle maan parhaista työnohjaajista. Kirja ladattuna aivan erityisellä Unelmien toteutumus –energialla.

Tai ehkä oli vain pakkaamon työntekijä, joka tauolla luki ja alleviivaili Hyvän elämän kirjaansa. Joululomalle lähtiessä kirjaa ei löytynytkään mistään…

Kyllä, todellisuus on juuri tuollaista: asioilla on jokin selitys, mutta useinkaan emme tiedä, mikä se on. Luulemme kyllä tietävämme. Ehkä emme edes huomaa, että maailma on pullollaan vaihtoehtoisia selityksiä!  Näemme vain sen joka ensimmäisenä mieleen tupsahtaa.

Miettikääpä vain työpäiväänne. Mitä ajattelet, kun pomo ei tervehdi? Kun työkaveri vastaa lyhyesti? Kun asiakas hymyilee? Tulkitsemme jatkuvasti. Mieli haluaa antaa asioille merkityksen, joka sopii minun mieleeni. Muuten elämä ei tunnu loogiselta ja järkevältä. Eikä mieli edes tajua tekevänsä tulkintoja vaan luulee tietävänsä, miten asiat ovat.

Mutta jos ymmärrät, että niin mieli toimii, voit valita. Voit miettiä vaihtoehtoisia tulkintoja ja valita, miten ajattelet. Tai sitten voit päättää selvittää, mistä on kysymys.

(Joskus vaihtoehtojen näkeminen on vaikeaa. Lisäsilmiä voi lainata hetkeksi vaikka työnohjaajalta, joka sivusta näkee eri asioita. Työnohjaaja voi myös harjaannuttaa vaihtoehtojen havaitsemiseen / asioiden avaamiseen.)

Minä voisin tehdä nyt vihaista reklamaatiota Adlibrikselle!

Mutta hmm.. Taidankin valita itsensä Saku Tuomisen alleviivaaman unelmien toteutumus  -energialla ladatun juuri minulle rakkaudella lähetetyn kirjan. Kiitos Saku ja Adlibris! 😀

Ehkä Adlibris haluaa silti lähettää minulle kirjasta puhtaan version? Huhuu..!? Eniten jänskättää se, onko uudessa kirjassani kannenkin sinikynämerkinnät poistettu. 😉

Ja se jänskättää myös, onko joku jo kaivannut tätä minulle postitettua kirjaa, sen reunaan kirjoitettuja kehoituksia : TEE!

0

Työnohjausta joka säällä

Blogi elää yhä hiljaista elämäänsä. En halua poistaa sitä, vaikka liiketoiminnan kannalta ehkä olisi parempi poistaa se kuin pitää sitä hiljaa, odottamassa.

Odottamassa, mitä? En tiedä, asiat kypsyvät, enkä pelkää antaa niiden kypsyä. Tuttuun tapaan on todettava, että kirjoittaminen sekä vetää minua puoleensa että työntää pois. Pakottaa ei kannata, eikä sellaista kannata julkaista, mistä ei oikein pidä ..tai kannattaisikohan joskus? Elämä ei ole täydellistä. Eikä täydellisiä kirjoituksia. Mutkatkin on ajettava päästäkseen perille.

Usein deadlinet auttavat hyvän synnyttämisessä, mutta yrittäjällä niitä ei aina ole. Milloin on blogitekstin deadline?

Vaikka täällä blogissa mutkittelen pienten kirjoitusteni kanssa, työnohjausmaailmassa ajelen aika tyytyväisenä. Työnohjaus on mielenkiintoista ja se koskettaa.

Työnohjaajana pyrin olemaan vähän kuin kesällä riippumatossa: katselen pää kenossa työnohjattavien esiin nostamia pilviä. Jotkut ovat poutaisia, jotkut synkkiä sade- tai myrskypilviä.

Työnohjaajan tehtävä on aistia, napata ja pysäyttää pilvistä tärkeimmät – työnohjattaville tärkeimmät! Autan synnyttämään puhdistavaa ja ravitsevaa sadetta. Autan salamoita iskemään, mutta niin ettei aiheudu vaaraa. Yhdessä etsimme tuulenvireen, joka kuivaa sateen jäljet. Yhdessä kestämme kaatosateenkin, jos sitä vain jatkuu ja jatkuu. Yhdessä etsimme sateensuojan.

Parasta on kun sade ja auringonpaiste synnyttävät sateenkaaren. Joskus löytyy aarteita!

0

Riippumaton riippumatossa

Elokuu 😉 Niin se aika rientää! Lähestytään syksyn kynnystä. Mitähän sen kynnyksen yli veisi mukanaan?

Riippumaton ainakin vien, sen ympärillä surisevat kärpäset, sudenkorennon, aaltojen pauhun ja auringon porottavan kuumuuden.

Kuljetin tänä kesänä mukanani riippumattoa. Ripustelin sitä kahden mökin rantakoivuihin. Myönnettävä on: en ole yhtään riippumaton riippumatosta. Olen riippuvainen sen hellästä keinutuksesta, sen vartalon mukaan muotoutuvasta kankaasta. Ja reunoista, joita voi käännellä aurinkosuojaksi, tuulensuojaksi tai hyttyssuojaksi.

Riippumaton reunojen alle voi pujahtaa myös muuten vain. Ja riippumatossa voi olla jalat irti maasta, eikä kukaan kysy miksi.

Riippumatossa sitä vasta on riippumaton. Riippumatossa olo on vapaa. Silloin kun on riippumatossa, ei tarvitse olla missään muualla.

Olen latonut riippumaton viereen kolme pinoa kirjoja. Ja vähän evästä. Kolme pinoa!?! Niin, koska haluan olla vapaa valitsemaan sen kirjan, joka tuntuu hyvältä juuri nyt.

On kiusallista vaatia muita perheenjäseniä pakkaamaan lomamatkoille vain välttämätön, kun itse ottaa pari repullista kirjoja (joista lukee vain muutamaa). Mutta tällä nimenomaisella Lue-sydämesi-kyllyydestä -retriitillä ei ole muita osallistujia eikä siis ylikuormaa matkatavaroita.

En nouse pois riippumatosta koko päivänä. Näen melkein nälkää. Enkä nouse seuraavanakaan. Kukaan ei odota minua. Se on hauskaa juuri, koska yleensä odottaa.

En malta lämmittää saunaa. Menen uimaan vasta yöllä. On jo sankka hämärä, usvaharso kietoo kaiken sisäänsä, peittää näkyvistä mökin valot. Ilma on viileä.  Vesi on lämmin, voin tyynesti kävellä järveen. Vaikka on vähän aavemaista, liu’un mustaan pehmeään veteen.

Silloin on hetken yössä niin ihanaa, että olen riippumaton riippumatosta.

0

Nyt Tietoisesti Laitumelle!

Haa, tänä aamuna oli tavoitteena kirjoittaa blogiin jotain vähän asiallisempaa, jotain vähän virallisempaa tai jotain vähän tieteellisempää. Tässä tulos:

”NYT on kesä!

Kunpa edes välillä muistaisin sen. Eläisin tässä ja nyt. Tuntisin ruohon jalkapohjien alla, kävelisin pitkään ja hitaasti, tuntisin miten jalat liikkuvat ja se on ihanaa.

Ostaisin jäätelön ja söisin sitä, niin että huulet huurtuisivat makeasta, hampaita vihloisi ja käsille valuisi auringon sulattamia tahmeita noroja.  Sitten kävelisin rantaan, hiekka polttaisi jalkapohjia, pursuisi varpaiden väleistä. Pulahtaisin järveen, huuhtoisin kasvoni ja antaisin raikkaan veden kietoa itsensä kesän kuumuuteen…jne.”

Ei kuulkaa, tämä likka siirtyy nyt yrittämisestä vähempään yrittämisen tilaan ja antaa tulla mitä on tullakseen. Ja olla mitä on ollakseen. Joskus niin vaan on paras. Joskus juuri siitä syntyy jotakin.

Elikkäs luoville ajatuksille tilaa, hengailulle tilaa, ystäville tilaa, kesätuulelle tilaa ja mansikoille tilaa. Tavataan viimeistään elokuussa, ettehän katoa minnekään!

P.S. Tietoisesta läsnäolosta lisää, kun syksy koittaa, se on saletti.
Ja kirjoista. Haluan kirjoittaa lisää ajatuksia hyvistä kirjoista.
Nähdään 🙂

0