Lomailin heinäkuussa kahden ystävän kanssa Jurmon saarella. Meillä oli onni saapua saarelle myöhään myrskyisänä iltana ja tuo myräkkä antoi sävynsä koko saarella oloomme.
Lautalla yksi meistä tapasi tutun, joka oli menossa Jurmoon telttailemaan. Telttailemaan! Meillä sentään oli mökki varattuna. Päätyhuone Jurmon vanhimmassa rakennuksessa, Fjäderkammare.
Fjäderkammaressa on arviolta alle kahdeksan neliötä tilaa. Huoneen perälle mahtuu kerrossänky sekä yksi (luvalla) tekemämme lisävuode lattialle. Kuvaavaa on, että lisävuoteen patjalle joutuu astumaan kun haluaa pois kerrossängystä. Ovensuussa ovat pikkuruinen ruokapöytä, hella ja jääkaappi. Kammarissa on kaunis vanha puulattia ja silmiä hivelevä ovi. Ja ennen kaikkea: on vahvat seinät jotka pitävät lämmön sisällä ja myrskyn ulkona.
Olimme kaikesta kiitollisia ensi hetkestä alkaen. Samalla mietin miten telttailijat mahtoivat pärjätä. Tuuli riepottaisi heitä, pysyisikö teltta edes pystyssä!
Me menimme heti yösaunaan. Heitimme pehmeät löylyt, jotka antoivat kyytiä myrskylle, joka yritti tunkea sisään saunan ikkunasta. Astuimme hetkeksi saunan terassille, pimeään yöhön, pidimme ovesta kiinni, ettei tuuli kaappaisi sitä, annoimme sateen pistellä ja tuulen vihmoa ihoamme, kuuntelimme kuinka aallot pauhaavat. Palasimme sitten saunan lauteille. Ihmettelimme, miten vahvaksi pieni oli voitu rakentaa.
Aamulla aurinko herätti meidät. Avasimme mökin oven ja näimme sinisen taivaan. Saimme ensimmäisen vieraan, kun kukko tepasteli tervehtimään.
Teimme aamupalaa. Vesi piti pumpata ja kantaa kaivolta. Vedenkeitin osoittautui rikkinäiseksi, mutta onneksi löysimme kaapista vesipannun. Mikroaaltouunia ei ollut. Ehkä olisikin ollut tuon mökin raiskausta käyttää mikroaaltouunia tai vedenkeitintä! Pieni uuni mökissä oli ja siinä teimme yhtenä iltana lämpimiä voileipiä, toisena uunivihanneksia ja kolmantena pannukakkua. Kiitos sinulle (..kuka oletkin..!) joka annoit minulle nämä ihanat ystävät, jotka osaavat loihtia herkullista syötävää lähes mistä tahansa aineksista missä tahansa tilanteessa <3.
Ulkona, oven vieressä seinustalla nökötti tiskipöytä. En muista milloin tiskaaminen olisi samalla tavalla saanut sisuskalut kuplimaan ilosta. Tunnelma rapisevine maaleineen ja alumiinisine tiskivateineen on suloisesti toisesta maailmasta.
Toisinaan öisin täytyi kömpiä puuceehen. Näin miten aurinko nousi kello viisi ja valaisi kaiken keltaiseksi. Näin elämäni suurimman rupisammakon. Näin alpakan kun en vielä tiennyt, että se on alpakka (ja mielikuvitushan laukkasi).
Tuuli piti saarella pintansa. Helteellä ja auringonpaisteella on ihana viettää rantaelämää, mutta rantaelämä voi olla suloista ja ikimuistoista myös tuulessa. Se on vain erilaista ihanaa. Kannoimme saaren silokallioille makuupussit ja kömmimme pussiin tuulensuojaan. Ystävien kesken kutsumme tätä makuupussiterapiaksi.
Teimme rannoilla leppoisia kävelyretkiä.
Joka ilta saunoimme. Saunan jälkeen vesi piti pumpata kaivosta ja kantaa seuraaville saunojille. Sen arvelin olevan rasittavaa, mutta mitä vielä. Yhtenä iltana vettä kantaessa toivoin että aika pysähtyisi. Meren päällä levisi vielä vaaleanpunainen auringonlasku, kun päätä kääntämällä voi jo nähdä saaren keskellä valkoisen kuun. Sirkat sirittivät kuin etelämeren saarilla ja niitä säesti rannasta kantautuva aaltojen tasainen pauhu. Neulepaidan läpi pehmeä tuuli vilvoitti saunan jälkeistä nihkeäyttä iholla. Sangot kulkivat saunaan hymyssä suin.
Kotiinlähtöaamuna, matkalla lauttarantaan, osuimme juttusille moninkertaisen Jurmo-matkaajan kanssa. Hän totesi: ”Ai, tekö majailitte siinä pikkuisessa Fjäderkammaressa. Sehän on todella basic. Nostan hattua!”
Basic! Meistä Fjäderkammare oli mahtava. Itse asiassa juuri silloin emme osanneet keksiä mitä enemmän ihminen voisi lomaltaan toivoa.
Tuttuun telttailijaankin vielä törmäsimme. Kysyimme, miten ihmeessä olivat selvinneet myrskyisästä yöstä. ”Eeeii siinä mitään! Laitettiin teltta pystyyn ja mentiin nukkumaan.”
Telttailijoiden majoitus oli mielestämme todella basic. Nostan heille hattua. Mutta arvaan, että omasta mielestään heillä oli jotain vielä enemmän kuin meillä.
No comments yet.