Miksi meditoimaan asettuminen yhä on niin vaikeaa? Vaikka olen jo harjoittanut sen verran, että olen kokenut hyödyt elämässä voimakkaasti. Vaikka nimenomaan joogameditaatio on usein itsessäänkin palkitseva, miellyttävä kokemus.
Joskus on liian vähän tilaa maata selällään ja liikuttaa käsiä ja jalkoja kaikkialle vartalon jatkeeksi. Talvella tilavassa huoneessa on liian viileää ja lämpimässä huoneessa liikaa tavaraa. Kesällä on liian kuuma. Joku on kotona. On liikaa meteliä ja häiriötä. Joku ei ole kotona, on siis hyvää aikaa tehdä jotain tärkeää. Nälkä, ihmisen on pakko syödä. Vatsa on liian täynnä. Juuri nyt ei ole se hetki. Se hetki, jonka suunnittelin olevan se hetki, ei olekaan sellainen kuin olin luullut, vaan meditaatioon paljon huonommin sopiva. Väsyttää liikaa. Olen liian energinen, voin siis tehdä jotain hyödyllistä. Täytyy siivota. On pakko liikkua. Kirjoitan ystävälle. Kuuntelen musiikkia. Lasten kanssa pitää olla silloin kun he vielä ovat tässä, pian ne vuodet ovat ohi.
Ja jossain välissä sitä sitten joogaakin. Koska se on kuitenkin niin ihanaa. Ja tärkeää.
Välillä ihmettelen, sekö on perimmäinen syy jättää liian usein joogaamatta? Kun se on niin ihanaa. Tai vielä pahempaa: se voi lopulta muuttaa asioita todella.
No comments yet.