Tietoinen läsnäolo dialogissa, osa 2.
Olimme kurssilla tutkineet tietoista läsnäoloa vuorovaikutuksessa. Joku halusi tietää, voiko tietoisen läsnäolon avulla saada ystävän muuttamaan käytöstään. Kysyjän ystävä puhui todella paljon itsestään eikä ystävyys enää tuntunut vastavuoroiselta. Ystävyys oli alkanut tuntua raskaaltakin ja kysyjä mietti, miten voisi vielä pelastaa tuon alun perin arvokkaan ihmissuhteen.
Ystävän käytöstä ei voi muuttaa. Ystävälle voi kuitenkin kertoa omista tunteista, ja se juurikin voi olla hyvin arvokasta. Asian puheeksi ottaminen olisi ehkä palvelus myös ystävälle. Onhan mahdollista, että hänellä on sama ongelma myös muissa ihmissuhteissa. Ehkä ystävä ei ymmärrä, miltä hänen tapansa toimia toisesta tuntuu. Dialogin neljästä periaatteesta tämä olisi ”suoraa puhetta”; vilpitöntä, kunnioittavaa, hyvään pyrkivää suoruutta.
Puheeksi ottaminen on joskus vaikeaa. Onko muita vaihtoehtoja, joita voisi kokeilla? Mietimme asiaa yhdessä. Mitä ystävän puheen takana on? Mitä hän tarvitsee, jotta voisi toimia toisin? Peittääkö puhe jotain? Mitä ystävä todella yrittää sanoa?
Miten asiaa voisi yrittää selvittää? Yllättävää kyllä, vastaus saattaa olla: kuuntelemalla, kuuntelemalla ja kuuntelemalla Tai: kuuntelemalla todella.
Ehkä ystävän ympärillä on jo kierre, jossa hän puhuu ja puhuu – tullakseen kuulluksi – mutta kukaan ei enää kuuntele. Käytännössä se mitä hän tavoittelee, loittonee koko ajan kauemmaksi.
Kokeile tätä. Jos tuntuu vaikealta, päätä että kokeilet kerran: Ole todella läsnä. Päätä, että tänään todella kuuntelet. Tämän illan omistat ystävän kuuntelemiselle, tunnistat oman harmisi vastavuoroisuuden puutteesta, jos sitä ilmenee, mutta annat sen mennä. Tänään annat ystävälle kuulluksi tulemisen kokemuksen. Olet kiinnostunut siitä, mitä hän sanoo. Kysyt lisää, pysähdyt, haluat tietää. Ystäväsi saattaa yllättyä, kun huomaa, että et yritäkään paeta etkä toivo olevasi jossain muualla. Hän vaistoaa sen kyllä.
(On mahdollista, että jossain vaiheessa hämmästynyt ystäväsi kysyy, mitä sinulle kuuluu. Mutta muista, että tänään sinä et varsinaisesti odota tai toivo sitä, keskityt vain ystävääsi. Olet utelias ja avoin sille, mitä tänään tapahtuu, tarkkailet. Ehkä auttaa, jos ajattelet, että teet tutkimusta. Tämä tutkimus kuitenkin vaatii, että olet vilpittömästi läsnä.)
Kun kuuntelet ystävää, yritä kunnioittaa hänen sanojaan. Koeta tunnistaa itsestäsi jotain samaa, mistä ystäväsi puhuu. Oletko sinäkin joskus kokenut samanlaisia tunteita? Milloin, missä, millaista se oli? Löydä myös itsestäsi niitä piirteitä, jotka ystävässä rasittavat, tunnista että ne ovat inhimillisiä ja kaikille yhteisiä. Pyri kunnioittamaan ystävää sellaisena kuin hän on. Tee se hetki kerrallaan. Nyt. Ja nyt. Ja nyt.
Jos olet asioista eri mieltä, yritä silloinkin kuunnella lisää. Mistä ystävän mielipide syntyy? Jos sinulla olisi ystäväsi geenit ja samat elämänkokemukset kuin ystävällä, olisivatko nuo mielipiteet ja ajatukset silloin sinun? Todennäköisesti. Ystävällä on varmasti monia päteviä ja ymmärrettäviä syitä, miksi hän ajattelee ja toimii juuri näin. Pystytkö ymmärtämään ja näkemään niistä joitakin?
Periaatteessa yksinkertaista. Jos pysähdyt todella kuuntelemaan, ystäväsi tulee kuulluksi. Se saa hänet vastaanottavaiseksi – sinulle. Kun kuuntelet rauhassa, löydät myös aina toisessa ihmisessä jotain, mitä voit kunnioittaa. Kun odotat oman mielipiteenmuodostuksesi kanssa, saat toisen ajattelusta niin paljon tietoa, että voit oikeasti ymmärtää hänen näkökulmaansa. Ja kun puhut, ole vilpitön, jaa jotain omaa ja henkilökohtaista. Toinen voi silloin tuntea sinussa olevan inhimillisen, sen mikä on meissä kaikissa.
On mahdollista, että ystäväsi kokee jonkin nyt olevan toisin – ja myös reagoi eri tavalla. Tai on mahdollista, että mikään ei muutu vielä tänä iltana, mutta ystäväsi jää ihmettelemään, mitä oikein tapahtui.
No comments yet.