Haa, tänä aamuna oli tavoitteena kirjoittaa blogiin jotain vähän asiallisempaa, jotain vähän virallisempaa tai jotain vähän tieteellisempää. Tässä tulos:
”NYT on kesä!
Kunpa edes välillä muistaisin sen. Eläisin tässä ja nyt. Tuntisin ruohon jalkapohjien alla, kävelisin pitkään ja hitaasti, tuntisin miten jalat liikkuvat ja se on ihanaa.
Ostaisin jäätelön ja söisin sitä, niin että huulet huurtuisivat makeasta, hampaita vihloisi ja käsille valuisi auringon sulattamia tahmeita noroja. Sitten kävelisin rantaan, hiekka polttaisi jalkapohjia, pursuisi varpaiden väleistä. Pulahtaisin järveen, huuhtoisin kasvoni ja antaisin raikkaan veden kietoa itsensä kesän kuumuuteen…jne.”
Ei kuulkaa, tämä likka siirtyy nyt yrittämisestä vähempään yrittämisen tilaan ja antaa tulla mitä on tullakseen. Ja olla mitä on ollakseen. Joskus niin vaan on paras. Joskus juuri siitä syntyy jotakin.
Elikkäs luoville ajatuksille tilaa, hengailulle tilaa, ystäville tilaa, kesätuulelle tilaa ja mansikoille tilaa. Tavataan viimeistään elokuussa, ettehän katoa minnekään!
P.S. Tietoisesta läsnäolosta lisää, kun syksy koittaa, se on saletti.
Ja kirjoista. Haluan kirjoittaa lisää ajatuksia hyvistä kirjoista.
Nähdään 🙂
No comments yet.