Kysyit, minkälaista Kalymnoksella on.
Lensimme Kosille ja sieltä huristelimme puolen tunnin venematkan Kalymnoksen saarelle. Aallot ovat saapumispäivänä lennokkaita, joten saamme vähän tyrskyävää kyytiä. Totuttelemme vasta lämpöön ja aurinkoon, eikä kukaan ole moksiskaan, vaikka vesi pärskyää veneessä. Ilmeistä päätellen vauhdikas alku tekee vaikutuksen.
Napsu matkailusivuilla kerrotaan: ”Kalymnos ei ole saavuttanut Kosin kaltaista suosiota turistien keskuudessa, mutta juuri siinä piilee sen salaisuus – Kalymnoksella voi yhä maistaa palan aitoa Kreikkaa.” Niin samaa mieltä! Kun astumme saarelle kesäkuun alussa, kiipeilyharrastajat ovat lähteneet, eivätkä rantalomalaiset ole vielä saapuneet. Pothian satamakaupungissa on hulinaa, mutta toisella puolella saarta kellutaan rennossa raukeudessa – ja sinne me solahdamme. Saari kylpee valossa ja lämmössä.
Hotellimme Elena Village sijaitsee omassa rauhassaan pikkuruisten Mirtiesin ja Massourin kylien jälkeen. Kylätiellä kulkee autoja vain harvakseen. Tietä reunustavat valkoisten ja fuksianpunaisten kukkapensaiden lähes loppumattomat nauhat, ja niiden väleistä pilkistelee meri. Kurssilaiset arvostavat pientä kävelymatkaa kylien suuntaan: Kaunista, ja tulee käveltyä.
Hotellimme on kotoisa. Huoneissa on parveke, jolta aukeaa auringossa kylpevä meri sinisenä ja turkoosina. Vastapäinen Telendoksen saari puhuttelee mystisen jylhänä. Aurinko ehtii laskea Telendoksen taakse monta kaunista kertaa.
Hotellilla on pikkupikkupikkuruinen kauppa. Onkohan meistä kukaan saanut missään niin hyvää palvelua kuin tässä pikku kaupassa saamme! Ensimmäisestä päivästä alkaen viesti on: Kysykää vain.. jos jotain ei ole, sitä hankitaan. Yksi kurssilaisemme harmittelee kotiin unohtuneita laktoosilääkkeitään, eikä pikkusaarella ole apteekkia. Myyjä lupaa, että hänen isänsä voi hakea lääkettä veneellä toiselta saarelta.
Tuodessaan lääkkeet mies sanoo: ”Kokeile ensin ja maksat sitten vasta, jos lääkkeet toimivat.” Ohhoh! Olin lukenut netistä, että on vaikea löytää sydämellisempää saarta kuin Kalymnos, mutta tuo on jo melkein ylipalvelua!
Hotellissamme on mukava uima-allas (johon saimme luvan pujahtaa myös myöhään illalla), mutta vielä enemmän kutsuu oma pikkuruinen uimapoukamamme muutaman sadan metrin päässä rannassa.
Ensimmäisen kurssipäivänkin vietämme poukamassa puun alla sisäistä ääntämme kuunnellen sekä tajunnanvirtaa kynän kanssa kutsuen.
Tuulet ovat suotuisat, joten meillä on ilo ensimmäisen päivän tauolla pulahtaa tyyneen mereen vilvoittelemaan.
Tämä ympäristö mykistää karulla kauneudellaan ja turkoosilla merellään ja siirtää meitä päättäväisesti toiselle taajuudelle. Rantaa peittävät pyöreät pikkukivet, jotka houkuttavat monia etsimään aarteita arkeen, taskunpohjalle tai pöydänkulmalle.
Pikkuhiljaa tutustumme toisiimme. Joku myöntää ihmetelleensä yhteisellä tervetuloillallisella, että esittäytymiseksi riitti pelkkä etunimi. Nyt, tässä puun alla, hän sanoo ymmärtävänsä, miten hienoa onkin tutustua toisiin näin epätavallisesta kulmasta. Ja miten merkityksellisiltä voivat kohtaamiset silti – tai juuri siksi – tuntua. Joskus tässä hetkessä vain on kaikki.
Matkan aikana pidämme neljä ohjattua kurssipäivää. Yhtenä niistä hyppäämme pieneen veneeseen, joka vie meidät hetkessä salaperäiselle Telendokselle. Telendos on niin pieni, ettei siellä ole ollenkaan autoja. Satamarannassa on rivissä muutama raukea taverna. Pysähdymme ostamaan vettä ja jääteetä.
Jatkamme sitten hiljaisuudessa matkaa saaren toiselle puolelle.
Vietämme aamupäivämme korkeuksissa tietoisuus-teeman äärellä.
Kurssipäivien väliin ja matkan lopuksi mahtuu kaksi ”ikiomaa päivää”, jolloin rohkaisemme jokaista kuuntelemaan itseään ja tekemään, mitä itse juuri nyt tarvitsee. Joku lähtee opastetulle retkelle saaren ympäri, toinen seikkailee ystävänsä kanssa, moni haluaa viettää päivän yksin itseään kuunnellen ja kokemuksia sulatellen.
Joku vuokraa polkupyörän, toinen lähtee uudelleen Telendokselle, kolmas testaa uimarantoja ja tavernoja. Myös kiipeilyä tai patikointia voi Kalymnoksella harrastaa.
Paljon näkyvää ja näkymätöntä tapahtuu siis yhteisten ohjelmoitujen päiviemme aikana, mutta paljon tapahtuu myös ohjattujen hetkien ulkopuolella. Moni kurssilainen on kiittänyt siitä, että ohjelmaan on varattu riittävästi aikaa myös omalle tekemiselle sekä rentoutumiselle, omalle pohdinnalle ja levolle.
Ei muuta kuin tuulta purjeisiin ja omaa suuntaa etsimään!
Tämän seikkailun tarjoaa ilomielin kaksikko Reija ja Katariina. Tervetuloa mukaan!
Kuin matkassa mukana! Ihanankuuloinen matka ❤️
Kiva kuulla, että matkasit tunnelmissa meidän mukana.<3 Ehkä joskus vielä oikeasti!