Rakastan kursseja ja koulutuksia! Aiheen pitää tietysti osua sydämeen, ja tämä osuu: kirjallisuusterapia.
Tammikuusta alkaen olen kerran kuussa puksuttanut junalla Jyväskylään luovuusasioiden äärelle. Eilen palasin kotiin taas hieman eri ihmisenä kuin perjantaiaamuna lähdin. Tai siltä tuntuu. Ja siitähän on kysymys, tunteista.
Mitä Jyväskylässä oikein tapahtuu?
Ihmiset vaikuttavat toisiinsa. Aivot ymmärtävät asioita. Luovat harjoitukset saavat tunteet liikkeelle. Joku syvyyksissäkin uinuva tunne nostaa päätään.
Eikö olisi parempi, että uinuvat tunteet pysyvät syvyyksissään! Mitä hyvää siitä seuraa, että niitä herätellään?
Kaikki tunteemme ja uskomuksemme, eikä vähiten tiedostamattomat, vaikuttavat meihin koko ajan. Ne auttavat tai jarruttavat meitä, kun suuntaamme kohti tavoitteita. Ne saavat olomme tuntumaan hyvältä tai kurjalta. Ne tekevät meidät energisiksi tai väsyneiksi.
Kun omien tunteiden kanssa tekee tuttavuutta, jokin voi muuttua. Usein niin, että se mistä elämässämme emme pidä, vähenee. Ja se mistä pidämme, lisääntyy.
Kun kirjoitamme tai piirrämme, tutkimme kuvia tai valokuvia, kuuntelemme musiikkia, luemme runoja… Saamme silloin käyttöön tiedostamattomat voimavaramme. Alamme kuulla sisäistä viisauttamme. Emme yritä ratkoa asioita pelkästään järjellä.
Oivallukset voivat yllättää. Jokin liikahtaa. Muutos alkaa elää meissä.
Sitä Jyväskylässä tapahtuu! On upeaa kokea tuota itse. Ryhmässä saa kaiken kukkuraksi jakaa kokemuksia toisten kanssa. On turvallista ja inspiroivaa.
Päässä raksuttaa jo ideoita siitä, miten kokemaansa ja oppimaansa voi tarjota eteen päin. Luovien voimavarojen äärellä nähdään!
No comments yet.