Koiranpaskaan voi kompastua. Katupöly yskittää ja pesuautoja pantataan. Aurinko on kirkas ja aurinkolasit rikki. Pensaat on lumenluonti ruhjonut, ikkunat likaiset, keinut repsottaa. Nurmikko on harmaa ja lasten äänet aivan liian kimeitä.
Pari vuotta sitten törmäsin kaikkialla ilmiöön huhtikuu on ruma. Huhtikuu pitäisi poistaa kalenterista, vaati kolumnisti.
– Mistä ne puhuvat? kysyin tytöltä*.
– En ymmärrä, tyttö vastasi.
Puhuivatko ne meidän huhtikuusta?
Huhtikuu, täynnä odotusta. Huhtikuu, lupaus kaikesta kauniista, mitä maa voi päällään kantaa. Harmaus, merkkinä siitä, että kukat pian puhkeavat. Takatalvi, merkkinä siitä, että huomenna lumet sulavat.
Huhtikuu, hetki ennen täyttymystä. Hetki ennen kuin takin saa heittää pois ja kun puutarhatuolin voi avata. Kuin suudelmaa odottaisi.
Huhtikuu, kiitos.
Opetat meidät odottamaan.
Ja valo, ihana valo!
*Tyttö = ihana, 15-vuotias tyttäreni
No comments yet.