Yksi pääsiäislukemiseni on ollut Maria Peuran tuore kirja Antaumuksella keskeneräinen. Peura kuvaa kirjassa luovaa prosessiaan ja tunteita, joita siihen liittyy. Teksti on koskettavaa ja hätkähdyttävän rehellistä.
Monet tunteet kirjassa ovat tunnistettavia. Miten paljon energiaa käytämmekään epävarmuuden peittämiseen. Ja miten paljon häpeää kätkemme. Kaikki muut näyttävät niin kovin varmoilta. Ja kuitenkin: kaikki me käymme sisäisiä kamppailujamme. Kukin tavallaan.
Hauska löytö oli, kun Peurakin kirjoitti kellarista. Ajatuskuvio vaikuttaa samansuuntaiselta kuin omani, pari päivää sitten tänne blogiin tupsahtanut.
Peura kuvaa olotilaa, jossa on ilo olla ymmärtämättä kaikkea:
Joogan kieli on vieras kieli. Sen mukana pääsen helposti kellariin. Järki ei ulotu sinne asti. Siksi joogan kieleen ei liity suorittamista ja epävarmuutta.
Joogaa tai meditaatiota harjoittaessa voi syntyä samanlainen mielentila kuin unen ja valveen rajamailla. Olen jossain, kellarissa, järjen ulottumattomissa. Ja samalla olen kaikkialla. Ei suorittamista, ei epävarmuutta. Ei tarvetta kontrolloida ajatuksia. Rauha vain. Tyyneys.
Ah, kunpa tuota olotilaa saisi enemmän ihan tavalliseen valvetilaan.
Mietin, mitä se olisi. Luottamuksen olotila?
Voisi luottaa enemmän! Tässä ja nyt.
No comments yet.